Sokeritoukka kulkee tilasta toiseen muun muassa putkien läpivientien kautta ja pystyy nousemaan huoneistoihin hajulukkojen läpi. Munansa sokeritoukka laskee rakoihin ja halkeamiin.

Sokeritoukka syö tärkkelyspitoisia aineita. Se pystyy hajottamaan selluloosaa ja se voi nakerrella tapettiliimaa, kirjojen sidontaan käytettyä liimaa, homeista paperia, jopa valokuvia. Se saattaa käydä myös likaisten tekstiilien, nahan ja synteettisten materiaalien kimppuun ja jyrsiä niihin reikiä.

Kylpyhuoneissa sokeritoukat ruokkivat itsensä hiuksilla ja ihokarvoilla, irronneella ihosolukolla ja lialla. Jos sokeritoukkia on paljon, se saattaa olla merkki kosteusvauriosta, sillä sokeritoukka syö myös homesienien rihmastoa ja itiöitä.

Vuodessa kehittyy ainakin kaksi sukupolvea. Sokeritoukat voivat elää jopa viisivuotiaiksi. Sokeritoukka ei viihdy kuivissa ja hyvin ilmastoiduissa paikoissa.

Haitat

Sokeritoukista on hyvin harvoin mitään näkyvää haittaa ja ne aiheuttavat harvoin vahinkoa elintarvikkeille. Sokeritoukka voi periaatteessa levittää taudinaiheuttajia kulkiessaan viemäreistä pinnoille, joilla käsitellään elintarvikkeita.

Ennaltaehkäisy ja torjunta

Sokeritoukkien määrää voi vähentää kaatamalla kiehuvan kuumaa vettä viemäreihin. Tarvittaessa voi käsitellä pyretriinipitoisella aineella iltaisin ne kohdat, joissa käytetään vettä päivittäin (esim. lattiakaivot ja viemäriputket). Pitempivaikutteista torjunta-ainetta käytetään lattialistoihin ja muihin rakopaikkoihin, joissa torjunta-aine saa tehota useamman viikon. Tehon loputtua voi käsittelyn uusia.