Kotihiiri
(Mus musculus)
Ruumis 70 – 100 mm, häntä 55 – 95 mm
Tuntomerkit
Kotihiiri on väriltään melko tasaisen ruskeanharmaa; vatsapuoli on vain hieman vaaleampi kuin selkäpuoli. Pää on pyöreähkö, kuono suippeneva, silmät pienet ja korvat suuret pään sivuilla. Rotanpoikanen eroaa hiirestä suurten takajalkojensa ja suuren päänsä vuoksi.
Kotihiiren papanat ovat yleensä mustahkoja, mutta väri vaihtelee ravinnon mukaan. Papana on 7 mm pitkä, ohut, toisesta päästä terävä, joskus niitä löytyy kasoittain.
Esiintyminen
Hiiret ovat hyviä kiipeilemään, hyppäämään ja uimaan. Aktiivista aikaa ovat ilta ja yö. Ne elävät yleensä piilopaikoissa ruoan läheisyydessä ja rakentavat pesänsä pehmeisiin materiaaleihin. Naaras voi synnyttää jopa 40 poikasta vuodessa. Kotihiiri viihtyy parhaiten kuivissa tiloissa.
Kotihiirelle kelpaa hyvin monenlainen ravinto. Luonnossa se syö siemeniä, juuria ja muita kasvinosia sekä hyönteisiä. Rakennuksissa asuvat kotihiiret syövät melkein mitä tahansa ruokaa, johon vain pääsevät käsiksi. Ne pitävät erityisesti erilaisista siemenistä. Syötäväksi kelpaa myös saippua, liima, kynttilät ja monenlaiset muut kodin tarvikkeet.
Haitat
Kotihiiri on suuri hygieniariski keittiötiloissa, sillä se voi levittää erilaisia tauteja ruokaa etsiessään.
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Hiirenmyrkkyä kannattaa asettaa useaan paikkaan noin viiden metrin säteellä. Hiirien torjuntaan on käytettävä varta vasten hiirille tarkoitettuja syöttejä.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä kunnassa tarpeellisista toimenpiteistä vahinkoeläinten hävittämiseksi, mikäli niiden voidaan katsoa levittävän tauteja tai muutoin aiheuttaa terveyshaittaa (763/94, 31§).
Metsähiiri
(Apodemus flavicollis)
Ruumis 90 – 120 mm, häntä 90 – 135 mm
Tuntomerkit
Sirorakenteinen, suuret korvat. Selkä kellanruskea, vatsapuoli valkea. Pitkä häntä.
Esiintyminen
Metsähiiri esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa luonnonvaraisena.
Metsähiiri asettuu harvoin asumaan rakennuksiin, mutta pistäytyy yöllisillä retkillään sisätiloihin etsimässä ravintoa tai varastoimaan luonnosta keräämäänsä ravintoa. Myös kylmillään olleilta kesämökeiltä keväällä omituisista paikoista löytyvät siemenkasat ovat tavallisesti metsähiiren keräämiä. Etenkin syksyllä ne hakeutuvat asuin- ja ulkorakennusten tuntumaan.
Metsähiiri on kotihiirtäkin taitavampi kiipeilijä, joka löytää tien myös rakennuksiin. Luonnossa sen voi tavata linnunpöntöistä.
Ravinnoksi metsähiiri käyttää siemeniä, silmuja ja toukkia. Metsähiiri on selvästi kotihiirtä kookkaampi, eikä se yhtä usein löydä tietään ruokakaappeihin. Metsähiiri on myös värikkäämpi varsinkin aikuisena. Siltä puuttuu pistävä hiirenhaju, eikä se tavallisesti tee jyrsimällä vahinkoa.
Haitat
Metsähiirestä on perin epätodennäköistä saada mitään tautitartuntaa. Talvikaudeksi taloihin asettuneet metsähiiret hakevat ravintonsa pääasiassa luonnosta, mutta niiden rapina vaikkapa kattokolmiossa voi häiritä yläkerrassa nukkujaa, ja ne voivat myös jonkin verran kaivella lämpöeristeitä.