Orava
(Sciurus vulgaris)
Tuntomerkit
Oravan tyypillinen väritys on kesällä punaruskea. Vatsapuolella on vaalea laikku. Talviturkki on harmahtava, ja siihen kuuluvat korvatupsut ja tuuheampi häntä. Joskus nähdään poikkeavia värimuotoja.
Esiintyminen
Orava on levinnyt havumetsistä kaupungin pihoille ja puistoihin viime vuosisadan aikana. Orava on tuttu pihakaveri myös lähiöissä, joissa oravat kiipeilevät seiniä myöten ja vierailevat usein sisätiloissa. Orava onkin Helsingin tunnuseläin.
Oravan ravintoa ovat pääasiassa havupuiden siemenet, pähkinät ja tammenterhot, mutta se syö myös sieniä, nuoren puun kuorta ja hyönteisiä. Joskus oravat ryöstelevät linnunpesiä. Talveksi eläimet varastoivat ruokaa onttoihin puihin.
Oravalla voi olla useita kesä- ja talvipesiä elinpiirillään. Kesäpesät on rakennettu lehtevistä risuista puun oksahankoihin. Talvi- ja poikaspesät ovat suurempia ja lähellä puun runkoa. Niissä voi olla useampi sisäänkäynti tai kaksi osastoa. Läpimitaltaan talvi- ja poikaspesät ovat 30 – 40 senttimetriä. Pesiä on usein myös isoissa linnunpöntöissä ja rakennuksissa.
Oravanaaraan kantoaika on 35 – 40 vuorokautta, ja se synnyttää yleensä kaksi kertaa kesässä – maalis-huhtikuussa ja uudelleen alkukesällä. Poikasia syntyy kerralla 3 – 7, ja ne jättävät emonsa kahdeksan viikon ikäisinä.
Haitat
Taloyhtiöissä, olipa kyseessä sitten pari-, rivi- tai kerrostaloyhtiö, oravia ei pidä alkaa ruokkia ilman kaikkien asukkaiden suostumusta, muuten seuraa naapuruussuhdeongelmia. Oravat eivät nimittäin tyydy käymään ruokkijan parvekkeella, vaan alkavat vierailla myös naapureissa, mikä saattaa haitata vauvojen nukuttamista vaunuissa, parvekekukkien kasvattamista ja tuuletusta oven kautta.
Oravien oleskelu puutaloissa ei ole merkittävä hygieeninen riski, mutta oravat voivat vahingoittaa rakenteita, varsinkin lämpöeristystä, ja häiritä yörauhaa. Avovintit ja kattokolmiot ovat tyypillisiä oleskelupaikkoja. Oravat järsivät harvoin kulkureittejä ehjään ja terveeseen puuhun, mutta saattavat kyllä laajentaa esimerkiksi seinälaudoituksen ja katon välistä tuuletusrakoa mahtuakseen sisään
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Kulkureitit on syytä tukkia loppukesän ja kevättalven välisenä aikana oravan poissa ollessa. Loppukeväällä ja kesällä on muuten vaarana, että poikue nääntyy pesään, jos emon kulku estetään. Tukkimisessa on syytä käyttää kyllin järeitä materiaaleja, kuten peltilevyjä tai minkkiverkkoa, ja kiinnittää esteet esim. ruuvaamalla. Kanaverkon tai heppoisen naulauksen irti vääntely sujuu oravalta helposti.
Oravan pyydystäminen, myös elävänä pyytävällä loukulla, vaatii periaatteessa Suomen riistakeskuksen erityisluvan. Menetelmä ei edes ole kovin tehokas, koska oraville sopivat paikat asutetaan pian uudestaan.
Joidenkin havaintojen mukaan rautakaupasta saatava kissankarkote tepsisi myös oravaan. Ihmisen nenään miellyttävän tuoksuista bergamottiöljypohjaista valmistetta kannattaa kokeilla parvekkeilla tai vinteillä, jonne ei oravia halua.