Rotta

(Rattus norvegicus)

Ruumis 110–290 mm, häntä 85–230 mm

Tuntomerkit

Rotan selkäpuoli on tumman- tai harmaanruskea, vatsapuoli vaaleasta harmaaseen. Häntä ruumista lyhyempi, alta vaalea.

 

rotta_lev400px

Poikaset ovat selvästi rotevampia kuin hiiret.

Esiintyminen

Rotta kaivautuu mielellään maahan ja suosii kosteita paikkoja. Se asustelee myös viemäreissä. Rotta on lähes kaikkiruokainen, huonosti hoidetut jätepaikat ja lintujen ruokintapaikat houkuttelevat rottia paikalle, ne saattavat syödä jopa koiran jätöksiä.

Rotta on tehokas lisääntyjä, joka synnyttää poikueen kerran kuussa. Vuodessa naaras voi tuottaa 30 – 40 poikasta.

Haitat

Rotta tekee vahinkoa jyrsimällä kaikkea marmoria pehmeämpää, jopa betonia. Rotta syö ja saastuttaa elintarvikkeita ja rehuja, turmelee pakkauksia ja rakenteita, aiheuttaa yleistä epäsiisteyttä ja levittää tauteja ja loiseläimiä.

Ennaltaehkäisy ja torjunta

Rottahavainnoista kannattaa ottaa ensin yhteyttä tontin omistajaan tai isännöitsijään, tarvittaessa terveystarkastajaan. Rottahavainnoista Helsingin puistoissa ja katualueilla voi ilmoittaa myös kaupunkiympäristön toimialan asiakaspalveluun.

Rottia torjuttaessa on pantava näkyville varoituslappu. On hyvä käyttää syöttilaatikkoa, joka on avoin kummastakin päästä, ulkotiloissa kosteutta kestävää materiaalia. Rotta on ennakkoluuloinen ja voi kestää useita päiviä ennen kuin se koskee syöttiin. Myrkytystä on jatkettava kunnes myrkkyyn ei enää kosketa.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä kunnassa tarpeellisista toimenpiteistä vahinkoeläinten hävittämiseksi, mikäli niiden voidaan katsoa levittävän tauteja tai muutoin aiheuttaa terveyshaittaa (763/94, 31§).