Lutikka
(Cimex lectularius)
Aikuinen: 5 – 8 mm
Tuntomerkit
Aikuinen lutikka on leveä, litteä ja ruskeahko hyönteinen. Kauan ilman ravintoa olleet yksilöt ovat vaaleita.
Lutikan toukka-asteet muistuttavat aikuista, mutta ne ovat pienempiä ja vaaleampia.
Esiintyminen
Lutikka eli seinälude on tunnetuimpia asuntojen syöpäläisiä. Se kuuluu laajaan luteiden lahkoon, jonka useimmat lajit käyttävät terävää imukärsäänsä kasvinesteiden tai saalishyönteisten imemiseen.
Lutikat ovat erikoistuneet imemään verta, alunperin lepakoista mutta jo esihistoriallisena aikana ihmisistä. Lähisukuiset lajit ovat edelleen erikoistuneet lepakoihin tai lintuihin. Poikkeuksellisesti asunnoissa verta imevä ludelaji voikin olla lepakkolude, harvemmin lintulude.
Lutikat tarvitsevat jokaiseen viiteen nahanluontiin yhden veriaterian. Lutikka voi elää aikuisena jopa puolitoista vuotta, mikä on pitkä ikä hyönteiselle. Sekä koiraat että naaraat imevät verta. Lutikat imevät verta nukkuvasta ihmisestä, aktiivisimmin noin tuntia ennen aamunkoittoa.
Lutikat liikkuvat öisin, päivisin ne ovat piilossa huonekalujen raoissa, taulujen takana, patjan saumoissa tai esimerkiksi runkopatjan rakenteissa. Ne jättävät tummia ulostepilkkuja sänkyjen ja sängynjalkojen alapinnoille ja veripilkkuja lakanoihin.
Haitat
Lutikoiden terävässä imukärsässä on erikseen ruisku- ja imuputki, joten ne eivät levitä taudinaiheuttajia yhtä helposti kuin esimerkiksi puutiainen. Lutikka ruiskuttaa sylkeä, jolla on aluksi lievä puuduttava vaikutus, mutta joka jälkikäteen aiheuttaa useimmilla ihmisillä kutinaa ja paukaman.
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Mikäli asunnossasi on lutikoita ota välittömästi yhteyttä isännöitsijään ammattilaisten toimesta suoritettavan myrkytyksen aloittamiseksi. Purematapauksissa käänny tarvittaessa terveyskeskuksesi puoleen.
Pitkäaikainen kuumuus tai pakastaminen tehoaa lutikoihin. Esineet ja tekstiilit, jotka kestävät lämpökäsittelyä, voi viedä saunaan pariksi tunniksi (löylyvettä ei saa käyttää). Vuodevaatteet tulee pestä 60 asteessa tai käyttää kuivausrummussa siihen tarkoitetussa suojapussissa, jolloin lutikat eivät karkaa kuivausrummun rakenteisiin.
Lutikat eivät pidä myöskään kylmästä. Lutikan kaikki kehitysasteet kuolevat viikossa, jos pakastimen lämpötila on vähintään -18 astetta.
Lutikoita ei itse kannata lähteä torjumaan, koska niihin eivät tehoa tavallisten kuluttajien käyttöön tarkoitetut torjunta-aineet lainkaan. Ne vain karkottavat lutikat kauemmaksi koloihinsa, jopa naapureihin saakka ja toisaalta lutikat tottuvat myrkkyihin, jolloin ammattilaistenkin myrkyt tehoavat niihin huonommin. Lutikat voivat myös siirtyä viereisiin asuntoihin seinissä ja lattioissa olevien aukkojen kautta. Siksi on toimittava välittömästi, kun löytää tai epäilee lutikoita asunnossaan.